10/11/2017

LOST IN MUSIC // MIKÄ ON ARTTU LINDEMANIN FIILIS PIENESTÄ YLEISÖSTÄ?

Näin alkuun haluan kiittää jokaista, joka teki Lost in Musicista niin upean kuin se oli. Hyvien keikkojen lisäksi tämä kyseinen showcase - tapahtuma on erittäin hyvä paikka verkostoitumiseen musiikin parissa toimivien ihmisten kanssa.

Mä olen vieläkin vähän sanaton kaikista niistä keskusteluista, joita ehdin viikonlopun aikana kuvaamisen lomassa käymään. Erityispaljon kiitoksia ansaitsee Arttu Lindeman & Jaakko Parkkali, sekä NEM Agency ♥.

 ALEKSANTERI HAKANIEMI
ahakaniemi (81) ahakaniemi (61) IMG_9526-Edit

Hirvenmetsästäjät.. Eikun siis ihan vain Aleksanteri Hakaniemi bändeineen. Lost in Musicissa esiintyi myös artisti-duo nimeltä Kauriinmetästäjät, joiden nimestä tämä kyseinen hirvenmetsästäjät - läppä sai alkunsa. Jostain kumman syystä kävin katsomassa Aleksanteri Hakaniemeä kaksi kertaa oman Lost in Music - viikonlopun aikana. Ja pakko sanoa, että en kadu yhtään. Tässä suomalaisessa artistissa on sitä jotain. Ja se jotain, ei ole nuo ihanat oranssin väriset kiharat. (Vaikka ne aika täydelliset ovatkin!).

Ehkä Hakaniemi osuu allekirjoittaneeseen yhtä hyvin kuin nenä päähän sen takia, että hänen musiikkinsa on juuri sellaista mitä Suomen musiikkimarkkinoille on jo hetki kaivattu.


WEDDING CRASHERS

IMG_8301 IMG_8285 IMG_8271 IMG_8384-Edit

Wedding Crashers
oli se ensimmäinen bändi, jota menin katsomaan Lost in Musicin ensimmäisenä päivänä. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta vaikka ne olisivatkin olleet niin tämä bändi ylitti ne kirkkaasti. Eikä vain sen takia, että bändi jakoi ilmaista olutta keikallansa sen kunniaksi, että 5.10. oli se päivä jolloin heidän esikois-EP'nsä "Side B", julkaistiin.

Keikan aikana nähtiin myös ilmapalloja muotoileva taiteilija, sekä miljoona saippuakuplaa. Näiden keikalle mä menen ehdottomasti uudestaan, jos joka keikka on tämän kaltainen!

ONE DESIRE
IMG_8630 IMG_8545

One Desire oli bändi, josta en tiennyt yhtikäs mitään heidän keikalle päätyessäni. Olin toki kuullut muutaman biisin ohimennen, mutta siihen se sitten jäikin. Sturm und Drangista tuttu solisti André Linman teki muhun vaikutuksen, jo ennen kuin tajusin, että mistä herra oli niin tutun kuuloinen.

SATELLITE STORIES
satelliye1 (54) satelliye1 (46) satelliye1 (115) satelliye1 (109)

Satellite Stories on se bändi, jota olen rakastanut koko pienen ikäni. Oululaislähtöinen englanninkielistä indie poppia soittava kokoonpano omaa vahvan ulkomaalaisen fanipohjan, jota nähtiin myös Tampereen Klubilla perjantain myöhäis-illassa. Allekirjoittanut oli niin fiiliksissä koko keikan ajan jo ihan siitä, kuinka ihanasti solistina toimiva Esa Mankinen otti kameran huomioon lavalla seikkaillessaan.

Ennen Campfire'n kertsiä kuulunut huuto: "Pomppikaa niin, että tää klubi menee kerroksen alemmas!" Jäi mun mieleen ihan siitä, että tuntui kyllä siltä, että tää menee alas.


ARTTU LINDEMAN
Mä selvisin ja haluun et sä koitat peräs.
IMG_2657 IMG_2715 satelliye1 (235) IMG_2720 IMG_2730 IMG_2755

Niin kuin Aleksanteri Hakaniemen, kävin katsomassa myös Arttu Lindemanin kahteen otteeseen. Perjantai-lauantai välisen yön keikka oli K18. Olisin olettanut, että jengi olisi ollut enemmän messissä ja tanssinut, mutta toisaalta kello oli jo yksi yöllä ja bändejä oli siihen mennessä ollut ainakin miljoona.

Lauantain ikärajattomalla keikalla porukkaa sen sijaan oli enemmän kuin edellisellä keikalla. Arttu Lindemanin ja Jaakko Parkkalin meininki oli niin kovaa ja nopeaa, että valokuvaaja-paralla oli vähän vaikeuksia pysyä perässä kameransa kanssa.

Kummatkin keikat katsoneena minua eniten mietitytti se, kuinka erilaisia juttuja kaksikon välispiikeissä kuuluu sallituilla ja ei-sallituilla keikoilla. Totta kai kysyin asiaa, kun tilaisuus siihen oli. Parkkalin mukaan se tulee ihan luonnostaan, eikä tarvitse miettiä etukäteen tai filtteröidä omia juttujaan, kun onhan se nyt eri fiilis yöllä verrattuna päivään.

 Arttu Lindemanin silmistä paistoi into ja palo tekemiseen keikan jälkeen, kun sain kunnian vaihtaa muutaman sanan hänen ja Jaakko Parkkalin kanssa. Olin varmaan aika näky siinä tilanteessa kädet täristen ja muutenkin itseni pieneksi tuntien. Lindemania ja omaa suttuista käsialaani lainatakseni: "Keikoilla on hyvä fiilis, vaikka siellä ei ois ketään. Ihan sama onko keikalla sata tai kymmenen, oon kiitollinen niille jotka on tullut."

Lost in Musicin lauantai-aamun keikkaa juuri ensimmäisen Offline - levynsä julkaissut nuori miehenalku kommentoi sanomalla, että: "Oli aivan supersiistiä päästä tänne ja oli tosi intiimi tunnelma keikoilla." Allekirjoittaneeseen Lindeman teki vaikutuksen sillä, että hän tekee ja keskittyy puhtaasti siihen omaan juttuunsa, eikä välitä muiden mielipiteistä. Tästä hyvä esimerkki on se, että K18 keikan aikana yleisöstä kuului painokelvoton voimasanoilla varustettu huuto, johon Arttu reagoi pyytämällä huutajaa toistamaan asian. Toistoa ei kuulunut, ja show jatkui niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Ehkä näemme Arttu Lindemanin myös ensi vuonna Lost in Musicissa?

3 kommenttia: